Sekalaisia mietteitä keikalla käymisestä

Mikä saa ihmisen lähtemään keikalle? Tätä pohdiskelen aina silloin tällöin.

Alkuvuodesta kuukauden sisällä näin 12 eri bändiä, eikä se vieläkään kyllästyttänyt, vaikka normaalisti jääkin huomattavasti vähemmälle.

Ehkä se perustuu puhtaasti itsekkyyteen. Kun on oma tahto ja vapaus, niin haluan että mulla on kivaa, ja musiikin kautta se onnistuu parhaiten. Rakkaassa kotikaupungissani livemusiikin tarjonta on kohtalaisen hiljaista, joten otin tavakseni lähteä aina töiden salliessa milloin mihinkin. VR:n toiminta on tullut tutuksi viime vuosina…

Kalenterissa on työvuorot, sitten lisäilen sinne sopivan tuntuisia keikkoja ja sitä palapeliä käyn rakentamaan jotta pääseekö sinne mitenkään ja voiko jossain lähistöllä olla yötä. Jokunen vuosi sitten pystyin vielä ajattelemaan, että olen yön yli jossakin männyn juurella ja sitten aamun ekalla junalla kotia kohti, mutta nykyään olen tullut niin mukavuudenhaluiseksi, että kaipaan katon pään päälle ja tyynyn pään alle.

Jotenkin olen tykästynyt vähän pienempiin bändeihin. Muutaman nimekkäämmänkin esiintyjän keikoilla tulee käytyä, mutta pienemmissä tilaisuuksissa on oma viehätyksensä, oli musiikki sitten kunnon kohkaamista tai sellaista jota pitää keskittyä kuuntelemaan. Ehkä se aitous ja vilpitön tekemisen meininki kiehtoo.

Ja näinkin epäsosiaalinen tapaus on tutustunut moniin ihmisiin matkan varrella, joistakin keikkakavereista on tullut jopa ystäviä arkielämään.

Tokihan kohdalle osuu sellaisiakin bändejä joita ei jaksa kuunnella, mutta sitten voi poistua paikalta eikä jäädä murjottamaan. Onneksi nuo ovat makuasioita, ja joku varmasti niistäkin tykkää.

Sitäkään en ole osannut selittää miksi pidän jostakin tietystä orkesterista. Yleensä se lähtee livekeikkojen kautta, ja huomaan olevani kerta toisensa jälkeen samoja muusikoita ihmettelemässä.

Onhan se matkustaminen ja keikkojen odottaminen välillä maailman tylsintä, varsinkin jos yksin kulkee. Mutta yleensä se keikka palkitsee kaiken alakulon ja ahdistuksen, siinä pääsee hetkeksi johonkin ihan muualle, irti arjen ympyröistä.

Yhteisöllisyys, vuorovaikutus ja hyvä musiikki, siinä varmaan se mikä saa lähtemään kerta toisensa jälkeen… Se vain on niin kivaa, ja sieltä saa napattua hyviä hetkiä muistoihin. Joten kiitos te kaikki rakkaat muusikot, kun jaksatte tehdä töitä sen eteen, että toisilla olisi hauskempaa.