Ystävät

Musiikin myötä elämääni on tullut paljon uusia ihmisiä. Jotkut käväisemään, ja toiset tulevat jäädäkseen.

Yksi ikimuistoisimmista kokemuksista on pääsiäinen parin vuoden takaa.

Olin muistaakseni vasta yhden kerran tavannut pari kaverusta, jotka sitten pyysivät pääsiäisen viettoon mökille. Syödään, juodaan, hengaillaan ja lähdetään suosikkibändimme keikalle sinne lähistölle. Pientä vihjailua oli, että myös muusikot saattavat pistäytyä paikalla.

Pitkän jahkailun jälkeen päätin lähteä vaikka en tuntenut ihmisiä, enkä edes tiennyt ketä kaikkia mökille tulee. Alkuun meinattiin olla ihan pienellä porukalla, mutta edellisenä iltana selvisi, että paikalle tulee perhettä ynnä muuta vähän enemmänkin.

Lähdin silti. Ensin junalla pieni matka, ja asemalta sitten taas vieraiden ihmisten kyydillä mökille.

Kylläpä siinä pitkää mutkaista tietä ”keskellä ei mitään” alkoi jonkinlaiset kauhuskenaariot vilistä mielessä, jotta mistäs minä tiedän jos ne vaikka muiluttavat jonnekin hiekkakuopalle tms. Jokin sai kuitenkin luottamaan heihin. Sitä paitsi kävi ilmi, että toinen heistä tiesi edesmenneen mummoni, joten mielenkiintoisia tarinoita oli luvassa paljonkin.

Perille päästyämme siellä taisi ollakin jo suurin osa muuta seuruetta. Minulle osoitettiin nukkumökkini, pienenpieni keltainen mökki #3 vailla mukavuuksia, mutta sänky oli ja sehän riittää.

Vietimme aikaa päärakennuksessa toisiimme tutustuen ja ruokaa tehden. Jälkimmäiseen osallistuin lähinnä maistelemalla. Musiikki vilisi keskusteluissa paljonkin. Toiset olivat kierrelleet enemmän ”ennen vanhaan”, joten mielenkiinnolla kuuntelin juttuja millaisia keikkoja ym. oli ollut. Minä taas olin ehkä eniten viime vuosina käynyt, joten siitä tuli sopivaa vastapainoa.

Illan edetessä päästiin käymään avannossakin. Se oli oikein virkistävä kokemus. Saunottiin ja syötiin, ja osa porukkaa lähti käväisemään keikkapaikalla.

Pientä jännitystä oli ilmassa, että tuleeko bändin tyypitkin paikalle. Fiilis oli kuin lapsuuden jouluina, vähän väliä vilkuiltiin ikkunasta näkyykö ketään, ja kuunnelttiin kuuluuko jo auton ääniä tai näkyykö valoja.

Sitten he tulivat, ja mitäs sitten? Joulufiilis jatkui, eikä siinä hetkeen osannut sanoa tai tehdä oikeastaan mitään. Nopeasti tunnelma kuitenkin vapautui ja tarinaa tuli puolin ja toisin.

Ilta jatkui leppoisasti, ja pian tulikin aika lähteä keikkapaikalle. Siellä paikallisessa pienehkön kylän kievarissa oli paljon väkeä, hyvä huomata että musiikki kiinnostaa. Saimme kuulla akustista musisointia ja tuttuja biisejä hyvässä seurassa. Keikan jälkeen sanoimme heipat muusikoille ja lähdimme takaisin mökille.

Eipä olisi etukäteen uskonut, että iso lauma toisilleen enimmäkseen vieraita ja eri ikäisiä ihmisiä erilaisista taustoista jne, istuvat saman pöydän ääressä ja löytävät yhteisen sävelen.

Äärimmäisen hienoa huomata, että hyviäkin ihmisiä on, ja olen todella kiitollinen kun nappasivat tuntemattoman kaverin matkalle mukaansa. 

3.4.2019