Ramopiknik

 

Ramopiknik on nimensä veroinen. Ramopunkin ystävät kokoontuvat vuosittain yhteen piknik-hengessä Haukivuoren sataman saunan seutuville, Kyyveden rannalle. 

Ramopiknik järjestettiin ensimmäistä kertaa kesällä 2004 Juvalla Kimmo Liskomäen Pitkien Kalsareiden toimesta.

Mistä lähti ajatus Ramopunkpiknikin järjestämiseen?

Iso-Jarnold:
Idea lähti siitä kun istuttiin Kimmon kanssa Hotelli Juvan aamupalalla ja katsottiin hiljalleen Juvaa kohti matelevaa zombie-jonoa, joka jonkun ajan kuluttua mateli takaisin ja mietittiin että jotain aktiviteettia pitäis keksiä. Talvella laitettiin Ville V:n ramopunk-sivuille kysely kiinnostuksesta Piknik-touhuun, jengi dikkas.

Kimmo Liskomäki:
Iso Jarnoldin kanssa funtsittiin, että Puustockin yhteydessä voisi olla jotain päivätoimintaa. Siellä oli aina ramokansa hyvin edustettuna, joten keksittiin ramopiknik. Se järjestettiin vuonna 2004. Juutubesta löytyy videodokumenttia.

Millaisia käytännön järjestelyjä ensimmäinen tapahtuma vaati?

Iso-Jarnold:
Kalle lupasi kesäpaikkansa käyttöön ja lupautui toiseksi esiintyjäksi, mä hoidin Portilta jossa olin duunissa sponssimakkarat ja ison kaasugrillin. Savonlinja teki hyvän tarjouksen bussin vuokrauksesta, kun 50 ihmistä maksoi 5 € kyydistä, saatiin vuokra hoidettua. 
Me käytiin Inka, Kalle, Kimmo (rouvani poika) ja mä raivaamassa pusikot ym. alueelta. Kalle hoiti naapurin poliisin kanssa tapahtuman ajaksi tielle 60 km/h rajoituksen, eli turvallisuuskin huomioitiin, ja sit vaan ilmoitukset kehiin.

Kimmo Liskomäki:
Pyydettiin Kalle Grotenfelt avuksi. Piknik pidettiin Kallen vanhan sukutalon pihalla. Jos nyt muistan oikein. Kalle ja Jarnold pisti paikat kuntoon. Jarnold hoiti bussin ja eväät. Mika Vesterisen ramopunk.comin kautta hoidettiin tiedotuspuoli. Soittovehkeet tuotiin Helsingistä. Aika helppo homma se oli.
Esiintyksi oli sovittu Kalle G ja Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit, mutta paikan päällä mukaan ilmoittautuivat myös Archie Monroe ja Pojat ystävineen.
Kiitoksia vielä kaikille, jotka oli mukana. Se oli hyvä päivä. Mahtavaa jengiä. 

Millaisia odotuksia silloin oli piknikin suhteen? Entä ajatukset ensimmäisen tapahtuman jälkeen?

Iso-Jarnold:
Odotukset oli maltilliset, esiintyjinä KLPK ja Kalle G. Homma eteni hillitysti; saunoen, uiden, makkaraa syöden ja nauttien.
Ja kun lähestyi aika rokata, kysyin Miikalta haluutteko soittaa ennen meitä vai meidän jälkeen? Tästä ei siis oltu sovittu mitään, ja kun Miika vilkaisi mua ja sanoi et voidaan vetää teidän jälkeen, olin pudota polvilleni, ei vittu heitin läpällä ja mun idolit lupas vetää ex-tempore, Pojat (Miika, Pantse, Kaide ja kesä-poika Heko)! Jossain vaiheessa keikkaa lavalle syöksyi Joey-Luumäki ja mullikuoro vetämään Onnellista perhettä, kaikki lauloi mukana.
Laskin jossain välissä että paikalla oli n. 100 henkeä. Yhtenä pointtina jäi mieleen Töyryn Pekka Los Jakopablos yhtyeestä, hän toi tynnyrillisen suolakurkkuja koska ne kuuluvat grillimakkaran kaveriksi.
Talon kohdalla on pato jonka alapuolella on pyöreä ns. allas, eli paikalla on luonnon oma poreallas. Hieno paikka, hieno päivä, hienoja ihmisiä. Vieläkin silmäkulma kostuu vanhalla pehmolla.

Kimmo Liskomäki:
Ei meillä ollut mitään odotuksia. Haluttiin järkätä hyvä juttu. Tietysti toivottiin, että saadaan bussi täyteen. Onnistui. Aurinkokin paistoi suorastaan liikaa.
Piknikin jälkeen oli hyvät fiilikset. Juttuja voi tehdä, kun vaan vähän viitsii.
Sami Väisänen sitten kysyi, että saako hän järjestää seuraavana kesänä. Totta kai. Hän järjestikin sitten monena vuonna ja sitten haukivuorelaiset jatkoi siitä. Täytyy sanoa, että Saku, Viljo ja kumppanit ovat pistäneet puitteet kuntoon. Ei sitä enää paremmin voi järjestää. Tietysti on hienoa sekin, että sauna ja suolakurkut kuuluu edelleen konseptiin. Ensi kesänä taas.
Ja tämä nyt on klisee, mutta lopuksi sanottava kuitenkin: Kaikki piknikille tulevat tekee sen jutun.

Seuraavina vuosina Sami jatkoi Ramopiknikin luotsaamista Juvan Kesakossa neljän vuoden ajan.

Puustockin loputtua 2008 oli koko Ramopiknik vaakalaudalla, kunnes pelastus löytyi Haukivuorelta, jossa vetovastuun ottivat Himanesin kaverit.
Vuodesta 2009 Ramopiknik onkin järjestetty Haukivuorella, lukuunottamatta vuotta 2012, jolloin Piknik piipahti Sumiaisissa Suolirockin yhteydessä. 

Sanktio 2009 (kuva: Hartza)

Miten päädyit järjestämään Ramopiknikkiä? Mistä löytyy palo tapahtuman järjestämiseen kerta toisensa jälkeen?

Saku:
Hummeripoikarockissa olin ollut mukana lähinnä ääni- ja valotekniikan puolella. Kun piknikkiä tarjottiin Haukivuorelle, olimme Himanes poikain kanssa luonnollisesti mukana hommissa.
Kun viikonloppu on käynnissä ja sen jälkeinen maanantaiaamu koettaa, on fiilis, et ehkä ei enää ens vuonna. Kuukausi tai pari, niin mukavat muistot ja yleisön palautteet antavat taas uskoa ja voimia uuden järjestämiseen.

Viljo:
2009 Puustockin loputtua saatiin Niilo-Rämän Sakun kanssa idea siirtää piknikki Haukivuoreen Hummeripoikarockin yhteyteen.

Millaisia käytännön järjestelyjä tapahtuma vaatii?

Saku:
Bändien sopimiset, jossa Viljo on tehny paljon hommia. Talkooväen kerääminen, budjetin tekeminen ja kasaus, aikataulutus, areenan rakentaminen, äänentoistot yms. Ja tietysti poispurku ja siivous. Reilusti hommia muiden askareiden ohella, mutta onneksi meillä on aivan huippuporukka viikonloppua tekemässä!

Viljo:
Mahdollisen hyvä talkooväki, huviluvat, teltanpystytys, makkaranpaistajat jne...

Missä vaiheessa alkaa seuraavan Ramopiknikin suunnittelu? Löytyykö esiintyjät helposti?

Saku:
Bändejä ei tarvitse hirveästi etsiä. Yhteydenotot bändien toimesta meidän suuntaan alkavat yleensä jo edellisenä syksynä ja halukkaita riittää pitkälle kevääseen.
Valitettavaa on, kun lähellekään kaikki halukkaat eivät mahdu mukaan.

Viljo:
Tänä vuonna alotin buukkaamaan bändejä tossa lokakuussa ja tätä vuotta ootan kaikkein eniten koska piknikki on kaksipäiväinen :) 

Mieleenpainuvin muisto Ramopiknikiltä?

Saku:
Heti ei tule mieleen yhtä yksittäistä muistoa. Yleisesti tapahtuman fiilis ja se, kun koko porukka punkkareista kylänmiehiin rokkaa keskenään kuin parhaat kaverit konsanaan :)

Viljo:
2005, Sillon olin ite eka kerran piknikillä Juvan Kesakossa.

 

Rakas rappio -14 (kuva: Hartza)

Miika Söderholm & Punatulkut -18

Tänä vuonna (2019) Ramopiknik on ensimmäistä kertaa kaksipäiväinen, kun juhlat jatkuvat sunnuntaihin. Esiintyjät odottelevat Ramopiknikkiä hyvillä fiiliksillä.

Onko Ramopiknik ennestään tuttu tapahtuma?

Ongelma:
Ollaan oltu paikalla ennenkin niin esiintyjänä kuin yleisönä.

Saska (Problems): 
Ramopiknik ei ole tuttu tapahtuma entuudestaan, mutta jo nimensä perustella kiinnostava, onhan Ramones kaikkien aikojen kovimmista. Paikka ei muutenkaan ole aikaisemmin tuttu, joten mielellään sinne tulen.
Sehän näissä soittohommissa juuri mukavaa onkin, kun näkee uusia paikkoja ja tapaa pääsääntöisesti mukavia ihmisiä.

Burning Pigs plays Ramones:
Burning Pigseille Ramopiknik on tuttu tapahtuma vuodelta 2015 jolloin soiteltiin omaa tuotantoa. Tänä vuonna saatiin tapahtumajärjestäjältä kutsu piknikille soittamaan Ramonesta. Se tuntui ihan luontevalta koska siitähän tää juttu on alkanut. Kellarissa soiteltiin Ramones covereita ensin ihan omaksi iloksi ja sitten keikkailtiinkin cover setillä. Nyt omaa tuotantoa on kahden pitkäsoiton verran. Ja kyllä pari omaa biisiä ajateltiin ujuttaa tuohan tämän kesän pikniksettiinkin. Toivotaan että porukka jaksaa vielä uudistuneen kaksipäiväisen Ramopiknikin sunnuntaipäivässäkin pogota ja pitää hauskaa.

Millaiset odotukset sinulla on tulevan kesän Ramopiknik-keikasta?

Ongelma:
Mukavaa soitella uusia biisejä ihmisille. Toivottavasti kelit on kohillaan!

Saska:
Hyvät fiilikset tulevasta keikasta. Se on kesän eka keikka ja ensimmäinen keikka uuden syksyllä julkaistavan levyn äänitysten jälkeen.
Sunnuntai-iltapäivän keikoissa on yleensä sellainen vähän chillimpi tunnelma, mutta uskon että hauskaa tulee. Toivotaan että keli suosii Piknik-kansaa :)

Burning Pigs plays Ramones:
Tapahtuma on aina ollut rennon leppoisa ja varmasti tänäkin vuonna hauskaa tulee olemaan. Luotetaan mahtavaan ja lämminhenkiseen ramoväkeen ja tietty Valkeakosken jengiin ;) (BTW Loch Nessillä on oma hirviö mutta niin on myös Kyyvedellä. Paras ja todennäköisin aika vuodesta nähdä tämä olento/luonnon oikku on juurikin ramopiknikin aikaan❤)

.

Tapahtuma ei ole tapahtuma ilman yleisöä. Ramopiknikillä se onkin hyvin uskollista, ja väkeä tulee ympäri Suomen. 

Mikä saa lähtemään kerta toisensa jälkeen Ramopiknikille?

M!ka:
En itse ole päässyt viime vuosina mukaan, mutta aikaisemmin tuli käytyä tiiviisti ja ehkäpä ensi kesänä… Sillä kokemuksella mitä minulla on tapahtumasta, tapahtuman vetovoimana on ennen kaikkea sen uniikki luonne, ei niinkään esiintyjälista.
Pienimuotoinen intiimi tapahtuma hienolla, luonnonläheisellä paikalla. Haukivuori, pikku kylä, joka leimautuu Himanesin biiseihin ja koko bändiin, on ideaali. Kylä on kuin ulkoilmamuseo, jossa on säilytetty Himanesin musiikin tunnelma.
Jatkuvuus ja yhteisöllisyys ovat myös merkittäviä tekijöitä. Piknik on myös ollut aina hyvin järjestetty, mikä vaikuttaa siihen että ihminen tulee tapahtumaan toisenkin kerran.

Mervi:
Kesä ja kärpäset. Ja Haukivuori, sekä tietysti musiikki ja kaikki ne ihmiset siellä. Juvan Ramopiknikillä ei käyty, mutta kun se siirtyi Haukivuorelle niin tottakai siellä oltiin mukana. Järjestäjät olen tuntenut pikkupojista asti, ja oman kylän bändejä seurannut.
Tapahtuma on aina hyväntuulinen ja onnellinen, siellä ei ole ollut mitään tappeluja tai muita häiriöitä. Kuten Kalle G ja Rytinäkerjäläiset ilmaisee: Liike on lääke. Punk saa liikkeelle ja piristää mieltä.

Heli:
Miljöö on todella kaunis ja haukivuorelaiset ihania ihmisiä. Tapahtuma on just oikean kokoinen, yleisö suurimmaksi osaksi tuttua, niin ei tarvitse pahemmin huolehtia tavaroista. Ilmaisuus on iso plussa, etenkin työttömälle. Varsinainen ja tärkein syy on kuitenkin bändit. Omia suosikkibändejä on niin paljon, että aina muutama mukana laulettava ja pogottava keikka löytyy. Ja loput on sitten positiivisia yllätyksiä (Porsaskosken Piitles etenkin). Huonoja keikkoja ei ole ollut, liian hyviä paljon!
Mun eka piknik tavallaan sitoi mua jo ramopunkperheeseen. Tulin yksin niinku aina keikoillekin, mutta kaksi vuorokautta samassa paikassa sai jo puhumaan ihmisille. Seuraavilla kerroilla sitä onkin ollut heti saavuttua suuret tervehdysseremoniat.

Hartza:
Haukivuori, kesä ja kaverit! Ehdin tosin käymään Ramopiknikillä jo Juvalla, sekä 2012 Sumiaisissa, kun Ramopiknik oli lainassa siellä Suolirockin yhteydessä. Kerran vuodessa on kiva kokoontua Savon sydämeen tapaamaan tuttuja ympäri Suomea.
Kyyvesi on muutenkin ramopunkkarille se oikea paikka, onhan Kyyvesi kutsunut Himanesin toimesta jo vuodesta 1992. Piknikillä on aina leppoisa tunnelma, sauna, maggaraa, upeita esiintyjiä ja hyvää tunnelmaa. Onnellisen perheen kokoontumisajot.

Millaisia muistoja vuosien mittaan on kertynyt tapahtumasta?

M!ka:
Eka piknik Juvalla kokonaisuudessaan ("Kimmo Liskomäen Pitkien Kalsarien Ramopunkpiknik") Luonteri Surfin levyn kansikuvan maisemissa. Esiintyjinä siellä Liskomäet ja Ne Luupojat Surf –väkeä, sekä erityisesti nuoren Archie Monroen (Arttu Patolahden) sympaattinen soolokeikka. Monroes-yhtyeen viimeinen keikka Juvan Kesakossa on myös jäänyt mieleen ja lukuisat muut keikat, kuten Leonid B Sumiaisten piknikillä, Sanktion paluukeikka, Vesa Häklin esiintyminen Haukivuoren piknikeillä.
Mieleen on painunut myös hassuja sattumuksia, kuten Iskuryhmä-Pasi todistettavasti syömässä Sumiaisissa ja Suohirviön synty Kyyvedestä Haukivuorella.

Mervi:
Ramopiknikillä näkee paljon tuttuja, ja tutustuu uusiin samanhenkisiin ihmisiin, sekä kuulee paljon hyvää musiikkia ja näkee bändejä. Alkuaikoina kun ei vielä ollut telttaa, jouduttiin tapahtuma keskeyttämään ukkosen takia. Nykyään on teltta, niin ei sääkään haittaa.
Entisenä kioskimyyjänä olen tehnyt lapsille karkkitötteröitä piknikille. Joskus on ollut villapaitojakin mukana telttailijoille, ettei kenenkään tarvitse palella. Ramopiknikillä on aina on hyvä tunnelma, musiikki yhdistää ja kaikki ovat kuin yhtä perhettä.

Heli:
Muistoja on paljon: koko jengi laulaa Pitkiä kalsarikännejä, joku kuuntelee aamuyöllä autossa Kivesveto go-go:ta, Psykoterapian Pasi halaa mua keikan jälkeen, olen törmätä Miika Poikaan kuraisella polulla, vessajonossa spontaani sekakuoro hoilaa Luumäkiä, suudelma Himanesin soittaessa, miehet ryntäämässä uimasta pogoamaan, kaatosade järvenselällä ja vain pientä tihkua rannalla...

Hartza:
Voi, muistoja on vaikka kuinka paljon. Ja kyllä ne kaikki on hyviä, paitsi 2009 jolloin meinasin hukkua kun pää kolahti rantakiveen. Onneksi kaveri oli vieressä ja naarasi ylös. Vuosien saatossa syöty synttärikakkua, uitu, saatu ramopunkperheeseen uusia jäseniä, kuten keikoille aina mystisesti Kyyvedestä nouseva Suohirviö :) Paljon uusia ystäviä ja muistoja on sydämeen tullut.
Takavuosina Hummeripoikarock laajensi kivasti piknikin tarjontaa. Ehkäpä paras kesätapahtuma, joka valitettavasti taitaa tänä kesänä jäädä väliin, kun ei lomaa ole. Noh, ensi vuonna taas.

Eetun tennarit Kyyveden rannalla 2010 (kuva: Hartza)

Vuonna 2019 Ramopiknikin ohjelma on seuraavanlainen:

La 13.7. klo 12-18 

Tinneri
Joe Banana & his Suicide Singers
Ongelma
Perseenpyyhkijät
Lapsuus
Rapamäen Kaira

Su 14.7. klo 13-18 

Tumppi Varonen & Problems
Emppu Suhonen
Himanes
Burning Pigs plays Ramones

(7.6.2019)