Lapsuus

Kuva: Urbmonkey

Kuva: Säynevirta Photography

Lapsuus on:
Kamila (laulu, tamburiini)
Esko (lead-kitara, taustalaulu)
Janne (basso, taustalaulu)
Janne (rummut)
Tero (komppikitara)

Bändin vastaukset niputti yhteen basisti Janne.

Teiltä ilmestyi vastikään sinkku Autolla mereen. Mikä on tämän kappaleen tarina?

Biisi on itseasiassa aika vanha. Vanhimpia tämän hetken setissä olevista.
Se on tarina kahdesta ihmisestä, jotka päättää paeta maailmaa makaaberia keinoa käyttäen. Biisi itsessään syntyi aika nopeaan, mutta sitä haudottiin pitkän aikaa ja sävellajia haettiin. Loppujen lopuksi koko musiikkipuoli kappaleesta sovitettiin uusiksi studioon valmistautuessa.
Oli siistiä saada Puhelinseksin Noora vetelemään vokaalit mukaan kertsiin. Oli lähellä, ettei koko biisiä jätetty levyltä pois, mutta Nooran fiittauslupaus osaltaan sai sen pysymään äänitettävien joukossa.

Onko muita biisejä, tai kenties pitkäsoittoa luvassa jossain vaiheessa?

Onhan nyt orkesterilla biisejä. Meiltä tuli vuosi takaperin neljän biisin kassu-ep Kasettipesän kautta, ja viime kesänä päätettiin että lähdetään Stupidon kanssa väsäämään täyspitkää. Lauri Eloranta suostui sen tuottamaan ja äänittämään yllättävän pienellä suostuttelulla, ja se saatiin reippaassa viikossa pakettiin.
Laurin kanssa työskentely oli tosi hauskaa, ja studiossa oli sillain rento tunnelma koko ajan, että ideat lenteli ja saatiin biiseihin ihan uusiakin juttuja.
Levy tulee pihalle näillä näkymin elokuussa, ja kesällä luultavasti tuikataan siltä vielä toinen sinkkulohkaisu eetteriin.

Millainen prosessi biisinteko on? Kenellä siinä on päävastuu orkesterissanne?

Biisinteko on alkuvaiheessa aika paljon meikän harteilla, mutta sävelletään paljon myös Eskon kanssa, varsinkin melodioita. Teksti ja perus sointupohja tulee ekana.
Koitan tehdä alkuun sellasen demon muulle poppoolle, josta ainakin perus melodiat ja riffit tulis esille. Siitä lähdetään sitten kasaamaan. Aina mahdollisuuksien mukaan kaivaudutaan porukalla treenikselle luomaan ja ideoimaan.
Kamila vokalistina tottakai sanoo omat sanansa teksteistä, ja tarvittaessa niitäkin muokataan. Vaikka lauluntekijän rooli onkin meikäläisellä, niin sovitukset tehdään yhdessä, vaikka menisi tappeluksi.

Miten kuvailisit Lapsuuden musiikkia?

Oman musiikin kuvailu on muusikon painajainen. Koitetaan tehdä rehellisesti oman kuuloista musiikkia. Juuret ja sydän on punkkia, mutta ei me mennä treenikselle tai keikalle ajatellen, että "me ollaan punk bändi".

Mieluisin paikka: treenikämppä, studio vai keikkalava?

Kaikissa on puolensa.
Studiossa työskentely on ihana kupla, jossa kaikki liittyy vaan oman musan tekemiseen.
Treenikselle päästään paljon harvemmin kun haluttais, koska treenis on Mikkelissä, ja ainoastaan kolme meistä asuu siellä.
Keikkailu on kuitenkin se juttu, minkä takia tätä tehdään. Se on vaan yksinkertaisesti niin kivaa!

Onko keikkoja luvassa, sitten kun tilanne sen taas sallii?

Oli tosiaan vähän masentavaa katsoa koko kevään keikkakalenterin tyhjentyvän, mutta onneksi meidän keikkamyyjä Jallu pisti hihat heilumaan, ja nyt syksy ja talvi näyttää taas oikein kivalta.
Sinne sijoittuu myös ton levyn julkaisu, mikä toimii teemana osalle keikoista.

Millaisia keikkamuistoja löytyy? Onko kaikki mennyt aina suunnitelmien mukaan, vai onko matkan varrella sattunut yllätyksiä?

Ekoja kertoja Helsingissä oltiin Cactuksessa, ja siellä oli jotenkin absurdia, kun jengi olikin ihan innoissaan ja osa veteli biisejä mukana eturivissä. Me luultiin vaan tulevamme jostain Mikkelin treenikseltä vetelemään näitä meidän lauluja.

Mikä on parasta esiintymisessä? Entä löytyykö varjopuolia?

Keikan soittaminen on kunnon menoa. Hiki virtaa ja adrenaliini kohisee aivossa.
Jännittäminen voi tuntua pahalta, mutta kun se jännitys lopulta laukeaa ja voi vaan tykitellä menemään, niin onhan se nyt siistii.

Terveiset yleisölle?

Pysykää terveinä, huolehtikaa toisistanne nähdään keikoilla sitten kun ajat on paremmat.
Saa tulla jututtaa.
Kiitos kun et kiusaa.

12.4.2020