Lapinpolthajat (Tommo)

Mitä Lapinpolthajille kuuluu näin kummallisena keväänä?

Kaikki kevään ja kesän keikat peruuntuivat, joten varmaan yhtä paskat fiilikset kuin muillakin bändeillä ja artisteilla. Olemme yrittäneet tehdä biisejä Antin kanssa, mutta sekään ei ole oikein ottanut tulta.
Mutta on kivaa, että on vihdoin lämmintä ja aurinkoista ja sain moottoripyöränkin tien päälle, vaikka olen aivan toivottoman paska mekaanikko.

Millaisia muistoja Elämä on Punk -tapahtumasta löytyy?

Yleensä punk-keikoilta muistikuvat on sekavia ja on tullut jotain tyhmää urpoiltua ja bändejä missattua, joten sellaisia. Kaivuri-Pubissa Kuopiossa jäi mieleen tarina siitä, kuinka kyseinen pubi on saanut nimensä. Joku ihminen oli heitetty baarista ulos, ja se oli palannut kaivurin kanssa ja teki seinään reiän sillä kaivurilla. Taisi olla huono päivä sillä tyypillä.

Keikkoja on ilmeisesti luvassa enemmänkin, jahka se taas sallitaan. Millä fiiliksillä odotat tulevia esiintymisiä?

Kuin nuori ori Vermon raveja!

Mistä Lapinpolthajien biisien aiheet kumpuaa?

Milloin mistäkin tehdystä havainnosta, kuullusta tarinasta, koetusta jutusta.
Useinmiten on taustalla jokin tositarina. Kuuntelen äänittämiämme demoja, ja jostain alitajunnan viemäristä alkaa pulpahtelemaan lauseita mieleen. Niitä pitää sitten hinkata ja muutella tuhanteen kertaan, että ne saa sopimaan biisiin.
Sitten kun biisi on äänitetty, miksattu ja masteroitu tulee yleensä palava hinku muuttaa jotain yksityiskohtaa, eikä se enää onnistu.

Mikä on parasta musiikin tekemisessä ja -esittämisessä? Entä löytyykö varjopuolia?

Jos saa tehtyä jotain omasta mielestä suurenmoista, on seurauksena suurenmoinen palkkio aivojen mielihyväkeskukselta. Jos ei saa tehtyä kuin jotain välimallin paskaa, pitää itseään välimallin paskana.
Aina välillä ennen keikkaa jännittää edelleen aivan kamalasti ja mitä enemmän jännittää, sitä suurempi lataus on itse keikassa. Sitä jännitystä on vaikeata kestää.
Varjopuolet näissä hommissa liittyy useimmilla mukana olevilla tirehtööreillä päihteiden käyttöön tai muuhun holtittomuuteen.

Millaisia keikkamuistoja on jäänyt mieleen matkan varrelta?

Niitä riittää, me ollaan tehty tätä jo kauan… 2019 Japani-kiertueen loppupuolella Tokiossa oli tilanne, jossa olin menettänyt ääneni ja oli todella kurja olo kolmatta viikkoa jatkuneen ryyppäämisen ja rellestämisen vuoksi.
Kyseessä oli viikonloppukeikka vähintään Tavastian kokoisessa mestassa nimeltä AntiKnock. Soundcheck meni osaltani äänimiehelle kiukutteluksi, hävettää myöntää.
Katastrofin ainekset olivat ilmassa, mutta sain ennen keikkaa psyykattua itseni jumppakuntoon ajattelemalla olevani samuraiden maassa ja samuraiden henkien ympäröimä. Kävelin ulkona ja siemailin tölkkisakea mielikuvituskaverieni kanssa.
Keikka olikin sitten yllättäen Lapinpolthajien parhaita koskaan. Kaikki oli raju, ääni kesti hienosti, ajo oli hurjaa ja meno mieletöntä. Jäi todella hyvät fiilikset keikasta.

Mitä syksyn keikoilla on odotettavissa?

Toivon mukaan lisää punkkia, kaaosta ja pissaa kiukaalle!

12.5.2020