Tuuska

Olet mukana tämän vuoden Ramosopalla esittämässä Iskuryhmän biisejä. Mistä lähti moinen mainio ajatus?

Homma lähti siitä, että pari vuotta sitten huomasin pitäväni kitaraa taas pitkästä aikaa käsissä hiukan useammin. Välillä tapailin joitain vanhoja Iskuryhmän ja Pykimien biisejä ja joistain niistä alkoi muodostua omia sovituksiani.
Viime syksynä oli Hartzan 50-v bileet tulossa ja muutamaa kuukautta aiemmin ajattelin, että voisi tehdä siellä jonkinlaisen yllätysesityksen ja soittaisin Hartzalle muutaman Iskuryhmän biisin mies ja kitara -meiningillä.
Aikataulu ei sitten lopulta natsannutkaan ja se jäi, mutta biisit jäivät kummittelemaan takaraivoon. Olisihan näitä jonnekin päästävä edes kertaalleen esittämään.
Otin yhteyttä Vesteris Mikaan ja kysyin, että olisiko tulevan syksyn EoP:ssa jossain mahdollisuutta päästä vetäisemään trubaduurina Iskuryhmän biisejä. Mika ehdotti Ramosoppaa ja tartuin mahdollisuuteen.
Aluksi setissä oli mukana joitain muitakin covereita, mutta nyt ajan kanssa biiseiksi on valikoitunut vain ja ainoastaan Iskuryhmää. Mikan toiveita otettiin vastaan ja Mika myös tarjosi, että kysytäänkö ”suurelta yleisöltä” toiveita biisilistalle, mutta siihen en lähtenyt. Joku taiteilijan itsemääräämisoikeus sentään!

Oma suosikkisi Iskuryhmän tuotannosta? Miksi juuri se?

Riki. Tai Banaanilaiva. Emmä osaa oikesti sanoa 😊 Kyllä monet on hyviä ja vuosien mittaan on oppinut suhtautumaan niihin ihan eri tavalla kuin aiemmin. Ainoalle pitkäsoitolle, Ihmemiehelle pääsi mukaan joitain riman alituksiakin (ainakin omasta mielestä).
Jos biisien määrä olisi ollut 10-12, niin se olisi ollut kokonaisuutena ihan mukiin menevä levy.
Rikissä ja Banaanilaivassa on molemmissa hyvä tarina ja biisit suht simppeleitä ”renkutuksia”. Niitä on helppo kuunnella.

Mikä on mielestäsi Iskuryhmän biisien vahvuus, joka on kantanut läpi vuosien?

Ehkä se on juuri ne yksinkertaiset tarinat, joita Teemu alkuperäisenä biisintekijänä jo aloitti ja Markys sitten ”toisella tulemisella” jatkoi. Myös tiettyjen biisien tarttuvat melodiat, simppelin taustarenkutuksen kanssa toimivat myös.

Onko musiikki ollut elämässäsi mukana viime aikoina?

Viime aikoina joo, taas. Mutta joskus 2013-2014 en enää jaksanut innostua samalla tavalla musiikin tekemisestä ja se jäi tosi vähälle muutamaksi vuodeksi.
Musaa on tullut kuunneltua kyllä aina paljon ja Spotifyn yms. suoratoistojen kautta musiikkimakukin varmasti on laajentunut hiukan, kun on ollut helpompaa tutustua uuteen musiikkiin.
Mutta se Punk on aina siellä taustalla ja siihen palaa uudestaan ja uudestaan.
Viime aikoina pinnalla on ollut sellainen ameriikan folk-mies kuin Rocky Votolato ja myös pienen tauon jälkeen Kanadan ikinuoret punkkarit, NoMeansNo.
Kitaraan tartuin aktiivisesti taas tosiaan pari vuotta sitten. Markyksen ja Teemun kanssa on jopa puhuttu jostain bändivirityksistä, mutta ne on vielä aikataulujen ja muiden logististen haasteiden takia jääneet. Aika tylsää, mutta onneksi itsellä kipinä on taas puraissut ja soittaminen on hauskaa!

Millaisia muistoja Elämä on Punkista on kertynyt?

Heh. Muistoja tosissaan. Kaivelin jotain arkistoja ja olen edellisen kerran ollut esiintymässä EoP:ssa nähtävästi v. 2009 ja en ole ollut yleisössäkään juuri sen jälkeen. Mutta tapahtuman alkuaikoina, v. 2008-2009 tulikin oltua mukana sitten aktiivisemmin ja nehän olivat aina ihan mahtavia pippaloita.
Ns. vanha Ramopunk-väki kohtasi muutakin Punk-musaa ja kyllä toimi!

Millä fiiliksin odotat syksyn Ramosoppaa? Onko muitakin esiintymisiä kenties tiedossa?

Fiilikset on korkealla! Kevään koronahässäkän aikana alkoi jo hirvittämään, että ei kai, saatana, koko tapahtumaa peruta. Mutta onneksi ei ja ainakin näillä näkymin tapahtuma järjestetään. Pitää katsoa, miten tämä keikka menee ja minkälaista palautetta saa. Sen jälkeen voi sitten miettiä, että tekisikö muitakin esiintymisiä.

Mieleenpainuvimmat keikkamuistot, hyvässä tai pahassa?

Keikkamuistoja hyvässä ja pahassa on paljon.
Ehkä yksi mieleenpainuvimmista itselle oli Iskuryhmän paluukeikka Semifinalissa v. 2005. En ollut soittanut bändin kanssa livenä 3-4 vuoteen. Iskuryhmä oli ensimmäisellä keikalla uudella kokoonpanolla Markyksen takoessa rumpuja ja itse olin siirtynyt toisen kitaran varteen. Iskuryhmä oli edellisen kerran ollut kasassa joskus 1993-1994 tai sinnepäin. Eli aikaa oli kulunut tovi Iskuryhmän soitoista.
Jännitti ihan helvetisti ja kävelin ennen keikkaa ympäri ahdasta Semifinalia varmaan 10 km! Soitto meni vähän päin helvettiä itsellä ja muistan, että Jokisen Vesku olisi ollut yleisössä ja katsonut huvittuneena meidän touhua.
Myös Ramopunk.com 5-v synttärit Vastavirralla v. 2007 on jäänyt mieleen. Loistavat bileet ja oma keikka meni hyvin kanssa ja mukana oli hiukan Iskuryhmälle tyypillistä teatteria. Siitä keikasta löytyy vieläkin tarinaa Ramopunk.com:sta, http://www.ramopunk.com/5v/rap/5vpasi.htm.

Terveiset yleisölle?

Helvetin hienoa nähdä vanhoja tuttuja, joita ei ole nähnyt vuosiin ja tietty mahtavaa päästä tutustumaan uusiin tyyppeihin ja katsomaan keikkoja!
Tulkaa ajoissa paikalle Ramosopalle, niin saatte kuulla ”hiukan” erilaiset vedot Iskuryhmän ikivihreistä klassikoista :D Rok.

17.6.2020