Nolla Nolla Nolla

Kuinka Nolla Nolla Nollan tarina sai aikoinaan alkunsa?

Make: Vuonna 1979 oltiin kaikki silloisessa Ressun poikakoulussa Kalevankadulla, Helsingissä. Ykä, Jore (1963-1993) ja Pete oli aloittanut lukion ja Haba ja Make oli kasilla peruskoulussa. Eli me ollaan niitä lukiopunkkareita heh.
Samanlaisen musiikin diggaaminen ja valtava halu soittaa bändissä oli ne syyt tietenkin. Ressussa ei juuri muita punkista diggaavia tainnut ollakaan meidän ohella muita kuin Laman Timo Eno.
Suurin osa kuunteli muodissa ollutta 1950-luvun rokkia, discoa tai sitä mitä nyt kuului milloinkin kuunnella ettei erottunut liikaa joukosta. Maikat oli kusipäitä ja deekuja suureksi osaksi ja se eliittikoulu mikä se mesta nykyään on niin se oli vielä kaukana tulevaisuudessa.

Ketä bändiin nykyään kuuluu, ja onko teillä muuta musiikillista taustaa?

Make: Klade laulu, Ykä rummut, Haba basso, Pete kitara ja Make kitara. Nollat oli kaikille eka varsinainen bändi. Kladella on ollut ennen Nollia jotain projekteja joista en tiedä paljoakaan.

Teillä on välillä ollut useamman vuodenkin taukoja, mikä sai bändin palaamaan takaisin yhteen?

Haba: Nollien ekan kauden jälkeen me skulattiin kaikki tahoillamme eri bändeissä. Jore kuoli ja sen jälkeen kellään ei ollut halua kelata näitä juttuja.
Sitten parikyt vuotta myöhemmin käytiin Tavastian baaritiskillä tällainen palaveri:
- Moi, mitä jätkä?
- No mä oon vähän kelannu, mitä jos mentäs Nollien kanssa treenikselle vähän koittaa…
- Joo, mäki oon funtsinut samaa! Soitetaan jätkille!

Meidän bändi on aina soittanut yhteen ihan törkeen tiukasti, ja kun kokoonnuttiin pitkän breikin jälkeen treenikselle, se oli ihan mieletöntä! Ihan kuin olis aina skulattu kimpassa. Se tuntui kun olisi tullut himaan. Aika omituiseen himaan, mutta kuitenkin.
Klade on meidän vanha frendi ja se oli ollut mun kanssa samassa bändissä. Pyydettiin Klade treenikselle vähän koittamaan ja se otti samantien paikkansa.
Ei mitään skitsoilua eikä turhaa kelailua, eikä se ikinä kysynyt keltään että miten pitäis vetää. Klade vetää just niinku hänestä tuntuu ja se toimii sairaan hyvin! Se oli just oikea jätkä Nollien laulajaksi.
Tottakai me tajuttiin, että joku rockpoliisi voi vetää herneet nenään siitä että me käytetään Nolla Nolla Nolla -nimeä vaikka Jore ei ole enää messissä, ja vaikka tehdään uutta musaa joka voi olla vähän erilaista kuin Nollien levyttämät biisit.
Mutta näin se oli bändin alusta asti, ei me ikinä jumitettu ahtaisiin genreihin.
Meidän musa muuttui koko ajan ja bändi meni just sellaisiin suuntiin kuin me itse haluttiin.
Tärkeintä on aina se, että homma on aitoa ja biisit kulkee.

Oikeastaan meidän re-unionin tarkoitus oli vetää vain yksi keikka frendeille, mutta joku lipsautti Faceen jotain, ja hommat lähti heti keulimaan. Sitten meidän varaama keikkamesta myytiin täyteen päivässä, ja keikkatarjouksia alkoi tulla joka puolelta.
Aluksi me soitettiin ainoastaan Nollien vanhoja biisejä (joita on muuten ihan hemmetin paljon!), mutta pian varsinkin Make ja Klade alkoi kirjoittaa uusia biisejä.
Nyt me tehdään koko ajan uutta musaa. On hienoa välillä vetää vanhoja stygejä, mutta me ei roikuta nostalgiassa. Nollista on tullut taas aidosti luova ja eteenpäin menevä, helvetin toimiva bändi.

Nolla Nolla Nollalta on julkaistu tänä keväänä uutta musiikkia. Mistä biisien aiheet kumpuaa?  Miten biisien tekeminen on muuttunut vuosien myötä, vai onko se yhä samanlaista?

Klade: Voisi sanoa, että aiheet sanoituksiin tulevat milloin mistäkin, ja se selvitys olisi sitten siinä. Yritän kuitenkin vähän pinnistellä.
Meidän bändissä lähes aina on ensin musa-aihio, johon sitten pitää rustata teksti. Musa tuo mieleen jonkin ajatuksen, tapahtuman tai tunnelman. Se voi palauttaa mieleen jotain elettyä, jonkun tyypin, kirjan, biisin, taulun tai jotain, mitä joku on sanonut.
Mukavaa on saada paperille ensimmäinen sana tai kokonainen ajatus. Kaikkein parasta on, jos heti alkuun saa suurin piirtein tehtyä kertsin. Kertosäkeessä kiteytyy yleensä koko shitti.
Loppu onkin sitten pudottelua ja sommittelua. Vaikka lähtökohta on musa, mä yritän saada tekstin omasta mielestä toimivaksi kokonaisuudeksi pelkkinä sanoina ilman sitä musaakin.

Aiheet siis voivat olla melkein mitä vaan, mutta yleensä ne liippaa ihmisenä olemista ja noin laajasti ottaen sitä, miten tästä kaikesta ehkä voisi selvitä.
Pois rajautuu maalaisromantiikka ja laiturin nokassa korsi suussa haaveilu. Miksi? No, koska ne ei kuulu rokkiin.
Aikamoista ajopuuhommaa siis. Täähän on tyrmistyttävää. Aina kun uusi biisi lähtee tulille, voisi ja pitäisikin yrittää ja saada tehtyä ennenkuulumaton ja oivaltava, sykähdyttävä ja kaikki aikaisemmin tehty varjoonsa jättävä paketti. Lopulta sitä kuitenkin ihmettelee valmista jööttiä ja kelaa, että ehkä sitten ensi kerralla. On tää kanssa saatana puuhaa…

Teillä on maine kovana livebändinä. Minkälaisia muistoja keikoista on jäänyt mieleen, joko hyvässä tai huonommassa?

Haba: Tosi paljon on hyviä muistoja keikoilta, sekä Lepakon ajalta että nyt viime vuosilta!
Ekan tuotantokauden keikoilla oli jännitystä ilmassa, koska stadissa oli silloin tosi väkivaltainen meininki 50-luvun rokkarien ja punkkien välillä. Samaan aikaan keikat oli tosi hienoja koska kaikki oli tosi uutta ja erilaista.
Nykyään on nastaa kun keikoilla näkee paljon vanhoja tyyppejä, joita muuten ei missään näe.
Ja ihan hemmetin nastaa on nykyään nähdä eturivissä nuoria tyyppejä jotka on ihan kybällä messissä, tietää biisit ja diggaa ihan simona! Ja tietenkin Laman kanssa yhteinen keikka loppuunmyydyllä Tavastialla jäi mieleen!

Make: Näistä tämän kokoonpanon keikoista Puntalan keikka 2013 jäi mieleen, silloin soitettiin vielä pelkästään Joren aikaisia biisejä ja jengi taisi saada nostalgia fixit just oikeaan aikaan vuorokaudesta.
Orkkis kokoonpanon keikoista Lepakon keikat Laman ja Neurovision kanssa oli ikimuistoisia vaikka otinkin loparit just viimeisen Lepakon keikan alla.Olin vähän hankala siihen aikaan, nykyään muuten vaan kusipää. Siinä on niinkuin se hyvä ja huono keikkamuisto samassa paketissa.
Olisi mukavaa soittaa muissakin paikoissa kuin ne missä ollaan jo käyty. Ulkomaatkin kiinnostelee jonkin verran mutta jollekin Keski-Euroopan squatti rundille taidetaan olla jo liian käpyjä. Ehkä me päädytäänkin ruotsinlaivalle. Mennään sinne pubiin karaoken jälkeen muita vanhuksia tanssittamaan.

Onko keikkamatkat menneet aina suunnitelmien mukaan, vai onko matkojen varrelle tullut mutkia?

Make: Ei oo ollut mitään ihmeempää. Meillä on pari luottokuskia jotka vie turvallisesti perille ja muutenkin ollaan jo niin saatanan vanhoja ettei me edes jakseta ryypätä koko yötä, niin reissut on oikeastaan aika... tylsiä.
Soittaminen lavalla on ihan ok, mutta se kaikki muu on ihan paskaa.
Tää on mun mielipide, noi muut on aina ihan fiiliksissä kun ollaan tien päällä. 1980-luvulla sai pari kertaa juosta niitä diinareita pakoon kun oli jossain Stadissa keikalla, nythän sitä ei jaksais edes juosta, heh hee.

16.7. teiltä julkaistaan ep FINHITS. Millainen prosessi levyn teko oli?

Make: Valmiiksi saamiseen meni yli kaksi vuotta, ja se on ihan liian pitkä aika neljälle biisille, mutta ei sitä voinut oikein muuta kuin kärvistellä ja toivoa että joskus se sieltä vielä tulee.
Syitä etanan vauhdille oli kaikenlaisia, joista ei sen enempää ettei tule kenellekään paha mieli.
Toisaalta tää on eka levytys mihin olen täysin tyytyväinen edelleen. Yleensä joku asia jää aina siten että sen olisi voinut tehdä paremmin tai toisella tavalla mutta FINHITSistä en muuttaisi mitään.

Miltä Nolla Nolla Nollan tulevaisuus vaikuttaa?

Make: Jatkoa ep:lle tehdään studiossa parhaillaan.
Jos me saadaan luvat niin FINHITS 2 sisältänee omien biisien lisäksi yhden käännösbiisin.
Meillä olisi yksi toinenkin käännösstyge mutta kuultiin että siihen ei saa lupia.
Omat biisit tässä tokassa levyssä on sellaisia että jengi tulee hämmästymään, että mitä vittua sieltä nyt pukkaa.
Punk in Taliban langettaa ikuisen fatwan 000:lle. F5:sta painetaan kuin tulpatonta mopoa ja some räjähtää.
Keikatkin varmaan alkaa kohta taas pyöriä, jos ei tule viidettä tai sadatta Covid-aaltoa.

Terveiset yleisölle?

Make: Tulkaa tsiigaamaan, keikat on yleisöä varten. Tulkaa moikkaamaan. Jos en vastaa kun puhut mulle, tai hymyilen kuin vähä-älyinen ja sanon vaan että “Joo joo“, niin se johtuu siitä että olen puolikuuro. Muut jätkät käy paskallakin tulpat korvissa, mä en oo koskaan laittanut niitä korviini. TÄH?

11.7.2021